|index| 

JOHDANTO

Haastattelin maaliskuussa 2003 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun tekniikan ja liiketalouden toimipisteissä sellaisia opiskelijoita, joilla on oppimisvaikeuksia. Kokemukset käsittelevät vuosia 2000 – 2003. Haastattelin myös henkilökunnan edustajia. Opiskelijat kärsivät mm. lukihäiriöistä, psyykkisistä ongelmista ja Aspergerin syndroomasta. Kaikille ei ilmoitettu haastattelun tarkoitusta. Kiitän kaikkia, jotka ovat esittäneet mielipiteitä ja toivon, että tulokset johtavat keskusteluihin. Kirjoituksen nimet ja eräät tiedot ovat muunneltuja, jottei henkilöitä voida tunnistaa.

Opiskelijoiden kokemusten mukaan henkilökunnalla ei ole riittävästi tietoa oppimisvaikeuksista ja siitä, että vaikeudet voisi voittaa yhteistyöllä. Opiskelija valitsee usein eroamisen, jos ei saa vaikeuksiinsa apua.

VAIKEUKSISTA VOITTOON

Noin 20 - 25 %:lla opiskelijoista arvellaan olevan jonkinasteisia hankaluuksia oppimisessa. Oppimisvaikeudet ovat psyykkisten toimintojen häiriöihin liittyviä esteitä, jotka hankaloittavat oppimistavoitteiden saavuttamista. Vaikka usein puhutaan vain lukemisen, kirjoittamisen, ja laskemisen vaikeuksista, oppimisvaikeuksia on hyvin monenlaisia ja ne ilmenevät myös monissa eri toiminnoissa.

Henkilöillä, joilla on erityisiä oppimisvaikeuksia, on vaikeuksia puhutun tai kirjoitetun kielen ymmärtämisessä tai käyttöön liittyvissä psyykkisissä toiminnoissa. Häiriöt voivat ilmetä kuuntelemisen, ajattelun, puheen, lukemisen, kirjoittamisen, tavaamisen tai laskemisen vaikeuksina. He ovat yleensä älyllisesti keskitasoisia tai sen yläpuolella, ja heidän suoritustasonsa oppimistilanteissa on huomattavasti matalampi kuin heidän edellytystensä perusteella voisi odottaa.

Lähtökohtana oppimisvaikeuksien voittamiseen on se, että tavoitteet mitoitetaan henkilön kykyjä vastaaviksi, sekä se, että opetusmuodot ja järjestelyt sekä opiskeluun käytettävä aika soveltuvat hänelle. Kun oppimisvaikeudet johtuvat tilapäisistä tekijöistä, ne voidaan poistaa opetusmenetelmällisin keinoin.

OPETTAJAN ROOLI TÄRKEÄ

Miten ovat opiskelijat, joilla on ongelmia, kokeneet opiskelunsa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun tekniikan ja liiketalouden toimipisteessä Kotkassa? Miten opettajat ja luokkatoverit suhtautuvat heihin? Esitin kysymyksiä sellaisille opiskelijoille, jotka kärsivät erilaisista oppimisvaikeuksista. Vastaajat esiintyvät tässä nimimerkeillä. Haastateltavieni lausunnoissa korostui opettajan tärkeys vaikeuksien voittamisessa.

Pyysin haastateltavia mainitsemaan opettajia, joista he pitävät. Kaikki vastasivat pitävänsä suomen kielen opettajasta (eri opettajia). Syyn voi tiivistää nimimerkki Henryn vastaukseen: "Hän on teettänyt meillä valtavan paljon työtä. Mutta aina kun hän on palauttanut tehtäviä minulle, hän on piirtänyt niihin hymyilevät kasvot tai maininnut jonkun hyvän asian suorituksessani", sanoo Henry. "Hän saa minut tuntemaan, että olen hyvä ja taitava."

Rauli kertoo esimerkkejä opettajien asenteista: "Ensimmäinen lukukausi meni hyvin. Vararehtori piti meille niin kannustavan puheen, että päätin olla ahkera ja aktiivinen." Japanilainen sanonta onkin "Yksi päivä hyvän opettajan kanssa on parempi kuin tuhat päivää ahkeraa opiskelua."

Rauli jatkaa: "Olen ollut alallani jo kaksikymmentä vuotta ja seurannut alan kehitystä hyvin tiiviisti. Täällä opiskellessa tuntuu kuitenkin, että olen matkustanut ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Kaikkien opettajien tiedot eivät ole aina ajan tasalla. Joissakin aineissa on ollut pakko oppia ulkoa vanhentunutta tietoa saadakseen pisteitä tenteissä."

"Kurssien alkuvaiheessa eräät opettajat ovat kertoneet meille, miten huonosti oppilaat yleensä suorittavat tehtävänsä. Meille on myös selostettu kaikista mahdollisista käytössä olevista rangaistusmenetelmistä. Eräs opettaja (siirtynyt eläkkeelle) halusi testata meidän 'sivistystasoamme' ylimääräisellä tentillä Kalevalasta. Koko luokka suostui, koska hän sanoi, että se ei vaikuta kurssiarvosanaan. Myöhemmin hän perui lupauksensa ja selitti: 'Haluan olla pirullinen teitä kohtaan' ".

Tällaiset tilanteet ovat ahdistavia kaikille opiskelijoille, mutta esim. Asperger-ihmisille tilanne on hyvin lukitseva.

Kahta samanlaista oppijaa ei ole. Ihmisiä ei voi jakaa eri ryhmiin standardien tai direktiivien avulla. Tämä koskee myös ongelmatilanteita. Jokainen opiskelija, jolla on ongelmia, on uniikkitapaus. Kun opettaja ymmärtää, minkä tyyppisiä vaikeuksia opiskelijalla on, hän voi tukea opiskelijaa oppimisessa ja auttaa häntä löytämään apukeinoja oppimisen tueksi.

MITEN LUODA TOIMIVA KESKUSTELUYHTEYS OPPILAIDEN JA OPETTAJIEN VÄLILLE

• Tutustukaa toisiinne. Se ei ole ajanhukkaa vaan sijoitus. Sinulla on mahdollisuus luoda hyvät välit niiden kanssa, jotka voivat olla parhaita yhteistyökumppaneitasi.
• Tarkista tietosi huolellisesti, ennen kuin esität valituksia.
• Jos olet järkyttynyt tai vihainen jostakin, anna tunteittesi aina jäähtyä, ennen kuin menet puhumaan ko. henkilön kanssa.
• Ennen kuin menet tapamaan häntä, kirjoita paperille kysymykset, jotka haluat tehdä, ja kokoa listaksi ne tavoitteet, joihin toivot päästävän.
• Esitä näkemyksesi rauhallisesti ja selkeästi sekä pohdi sen jälkeen yhdessä hänen kanssaan, mitä käytännössä voidaan tehdä ongelmien voittamiseksi. Älä puhu alentuvasti tai hallitsevasti.
• Asetu vastapuolen asemaan. Kysy itseltäsi, mitä tekisit hänen asemassaan. Korosta myönteisiä asioita. Näin sinun on helpompi päästä neuvottelussa tyydyttävään lopputulokseen.
• Sinun tulee myös kuunnella. Jos et ymmärrä jotakin, älä pelkää tehdä kysymyksiä. Jos olet jostakin eri mieltä, tee se tiettäväksi ja selitä ystävällisesti, miksi et ole samaa mieltä.
• Ole joustava. Kiitos saa aikaan enemmän kuin moite. (Luettelon lähde: David Lewis, Help Your Child Through School.)

MONENLAISIA KOKEMUKSIA

Helmi on kertonut kaikille opettajille, että hänellä on lukihäiriö. "Jatkuvasti joudun muistuttaman heitä ongelmastani. Tarvitsen vain aikaa ja vähän ymmärrystä. Jotkut opettajista ovat ivallisia, ja eräs näytti koko luokalle, miten hassusti olin kirjoittanut. Puolet opettajista ei ota ongelmiani huomioon esimerkiksi tenttitilaisuudessa, eivätkä he ymmärrä, että joudun tekemään kaksi kertaa enemmän työtä kuin luokkakaverit. Minulla on oikeus näyttää mitä osaan. Koulutukseni alkuvaiheessa minulla oli tapana kurssien päätteeksi lähettää opettajille kiitoskirjeitä, mutta tästä sain niin paljon negatiivista palautetta, että lopetin. Eräs opettaja leimasi minut mielistelijäksi."

Henry kertoi, että hän opiskelee Kelan kuntoutustuella. "Lääkäri suositteli minulle, että jätän kertomatta Aspergerin syndroomastani. Noudatin hänen kehotustaan. Kurssisuorituksessa olen ollut huomattavasti hitaampi kuin luokkatoverit ja toimin yleensä paremmin yksin kuin isoissa ryhmissä.

Tenttitilaisuudessa olen pyytänyt puoli tuntia lisää aikaa, että ehdin vastata kaikkiin kysymyksiin. Ainoastaan yksi opettajista on suostunut ja hän tarjosi minulle tunnin. Hänen kurssistaan sain viitosen (korkein arvosana). Jos minulla on ollut vaikeuksia opettajien kanssa ja olen yrittänyt keskustella asioista, he vain kääntävät selkänsä ja kävelevät pois, sanomatta mitään. Sähköpostiviesteihin ei kukaan ole viitsinyt vastata."

Tuulalla on samankaltaiset kokemukset. "Jo ennen opintojen alkamista alkoivat ongelmat. Tarvitsen jonkun, jonka kanssa voin jutella. Ongelmien selvittämiseen menee aivan liian paljon aikaa. Joskus joudun odottamaan päätöksiä kuukausia."

Sirpa (joka keskeytti opintonsa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ja hankki tutkintonsa toisesta oppilaitoksesta) kertoo: "Minulla oli vaikeuksia muutamien opettajien kanssa. Ei mikään suorituksistani koskaan kelvannut näille opettajille ja sain aina huonoja arvosanoja. En halunnut pelkkiä ykkösiä ja kakkosia rekisteriin joten päätin vaihtaa oppilaitosta. Nyt olen valmistunut luokkani parhaimmalla todistuksella."

Luokkatovereiden suhtautumisesta Tuulalla on hyviä kokemuksia: "En ole kertonut kenellekään ongelmistani, mutta tuntuu siltä, että kaikki tietävät. Kaikki ovat olleet avuliaita ja kärsivällisiä minua kohtaa. Elämme sentään 2000-luvulla ja kaikki ovat aikuisia." Tuula jatkaa: "Luokkakaverit käyttäytyvät kuin he olisivat jo valmiita insinöörejä ja se saa minut joskus masentumaan."

Henry ei ole uskaltanut kertoa omasta tilanteesta luokkatovereilleen. "Pelkään, että he vastustavat ajatusta antaa minulle ’etuja’ vammani takia."

SYITÄ KESKEYTTÄMISEEN ON MONIA

Korkeakoulun talous on tulopuolella riippuvainen opiskelijamäärästä ja kulupuolella opetusryhmäkoosta. Jokainen opiskelija tuo rahaa ja kun aloituspaikkoja sisäänotossa ei saa ylittää, aiheuttaa jokainen keskeyttäjä korkeakoululle tulotappioita. Silloin kun opiskelija keskeyttää opiskelunsa jo ensimmäisen vuoden aikana menetys on rahallisesti suuri, jopa kymmeniä tuhansia euroja jos paikkaa ei saa täytettyä esim. muualta siirtyvällä opiskelijalla. |Raportti vuoden 2003 yksikköhinnoista| (euroa/opiskelija)

Keskeyttämisien määrä Suomen ammattikorkeakouluissa vaihtelee vuosittain. Luvut vaihtelevat myös aloittain, mutta ovat tällä hetkellä 5 - 15 prosentin luokkaa. Syitä keskeyttämiseen on monia, seuraavaksi muutamia:

• Opiskelijalla ei ole selvää kuvaa opiskeltavasta alasta ja motivaatio loppuu kesken. Alkaa tulla poissaoloja, tenttirästejä ja lopulta hän joutuu umpikujaan.
• Huono työilmapiiri.
• Sairastuminen.
• Liian kunnianhimoinen ammatinvalinta voi olla keskeyttämisen taustalla.
• Jotkut opiskelijat siirtyvät akateemisille urille yliopiston kautta.
• Taloudelliset ongelmat.
• Muutto toiselle paikkakunnalle perheen tai tyttö-/poikaystävän perässä.
• Harjoittelun aikana opiskelija jää työelämään (osa tulee myöhemmin takaisin suorittamaan tutkinnon loppuun).
• Ongelmat opiskelijan ja opettajan välillä.
• Koulukiusaaminen.
• Eristäytyminen.

Ammattikorkeakoulujen tiukka talous voi johtaa siihen tilanteeseen, että opiskelijoita pidetään pelkästään tilastotietoina. Unohdetaan, että kyseessä ovat ihmiset.

Poimintoja Kymenlaakson ammattikorkeakoulun tunnusluvuista vuonna 2003:

• Aloittaneiden osuus hakijoista oli 42,6%, kaikki ammattikorkeakoulut 27,9%.
• Opiskelijoita päätoimista opettajaa kohti oli 19,6, muissa ammattikorkeakouluissa 22,2.
• Keskeyttäneet oli 9,6%, kaikki ammattikorkeakoulut 8,8%.
• Opiskeluaika on ollut Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa kaikilla koulutusaloilla pidempi kuin kaikilla ammattikorkeakouluilla keskimäärin.
• Pedagoginen koulutus on saanut 77,6% opettajista, kaikilla ammattikorkeakouluilla vastaava luku oli 81,8%.
• Suoritettuja tutkintoja päätoimista opettajaa kohti oli 3,0, kaikissa ammattikorkeakouluissa keskimäärin 3.5.

Keskeyttävä opiskelija aiheuttaa laitokselle tulopuolella menetystä. Mutta onko koululla varaa menettää sitä henkistä pääomaa, jonka keskeyttävä opiskelija vie mukanaan, vai onko se edes mitattavissa?

TAVOITTEENA MENESTYS

"Jokaisella on oma persoonallinen tapansa oppia. Menestyksellisen opiskelun salaisuus on useimmiten ahkeruuden ohella se, että hyödyntää tehokkaasti oman persoonallisen tapansa omaksua tietoa ja soveltaa sitä. Korkeakouluopiskelu vaatii Sinulta myös oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulu tarjoaa monipuoliset ja laadukkaat mahdollisuudet menestykselliseen opiskeluun." Mm. näillä sanoilla Kymenlaakson ammattikorkeakoulun rehtori Pertti Vuorela tervehtii opiskelijoita vuoden 2002 – 2004 opinto-oppaassa.

Sekä opettajien että opiskelijoiden vastuulla on rehtorin sanojen toteutuminen. Ahkerat ja innovatiiviset henkilöt pitäisi siis palkita, ei rangaista. Löytyykö ratkaisuja opettajien ja opiskelijoiden menestymiselle?

OPISKELIJOIDEN RATKAISUEHDOTUKSIA ONGELMIEN POISTAMISEKSI

Pyysin haastattelutilaisuudessa opiskelijoita kertomaan miten ongelmat heidän mielestään ovat ratkaistavissa. Kaikki olivat yhtä mieltä yhdestä asiasta: "Myönteinen asenne, hymyilevät kasvot tai kiitoksen ilmaiseminen ei maksa mitään."

Rauli jatkaa. "Tiedän että opettajatkin ovat vain ihmisiä, joilla on omat paineet. Heidän palkkatasonsa ei ehkä vastaa sitä työmäärää, minkä he joutuvat tekemään. Vaikuttaa myös siltä, että jotkut opettajista eivät tiedä mitään työtoveristaan, jonka kanssa hän jakaa työhuoneensa. Jos ilmapiiri henkilökunnan kesken on huono, se varmasti myös heijastuu opiskelijoihin. Tilannetta voi verrata tavalliseen perhe-elämään. Jos vanhemmat eivät tule toimeen keskenään, se vaikuttaa heti kielteisesti heidän lapsiinsa. Jos vanhempien keskeinen suhde on kunnossa lapsetkin kukoistavat.

Mielestäni ammattikorkeakoulun tulisi panostaa enemmän henkilökunnan hyvinvointiin. Tämä tarkoittaa myös jatkuvaa koulutusta, että he voivat ottaa niitä haasteita vastaan, joita uudet opiskelijasukupolvet tuovat mukanaan. Eli heidän pedagoginen taitonsa ja tietotaitonsa kaipaavat päivitystä."

Helmin mielestä opiskelijajärjestöt, jotka toimivat koulun sisällä voisivat olla aktiivisempia opiskelijoiden asioissa. "Tenttipäivien yhteydessä he voisivat järjestää tukiopetusta tentittävässä aineessa. Luennoitsijan olisi hyvä olla tietotaitoinen opiskelija. Tehtävä olisi luennoitsijalle houkuttelevampi, jos hän saisi esim. opintoviikkoja opetustehtävästä.

Henry sanoo: "Ammattikorkeakoulun sisäinen byrokratia on mielestäni liian raskas. Jos minulle tulee ongelmia, minua pomputetaan kuukausikaupalla eri henkilöiden välillä. Henkilökunta pitää kokouksia ja he pohtivat mitä tulisi tehdä. Minun mielipiteitäni kukaan ei koskaan ole kysynyt. Lopulta saan sähköpostiviestin missä sanotaan, että on sattunut joku 'väärinkäsitys' ja minua pyydetään taas ottamaan yhteyttä johonkin henkilöön. Ja taas se kujanjuoksu alkaa.

Olisi hyvä, jos opettaja voisi tehdä päätöksiä jo ensimmäisessä keskustelutilaisuudessa. Näin ratkaisu olisi tehtävissä viidessä minuutissa sen sijaan, että sitä 'selvitetään' puoli vuotta tai enemmän."

"Kymenlaakson ammattikorkeakoulua mainostetaan 'mahdollisuuksien kouluna' ", sanoo Rauli. "Tämä on toteutettavissa, jos opiskelijoille (sekä opettajille) annetaan tilaa henkiselle kasvulle. Sitten kun viestintäkanavat saadaan taas auki, tämä laitos on paras mahdollinen opiskelupaikka."

OLETKO TESTANNUT KYKYSI NÄHDÄ HYVÄÄ TOISISSA?

Taito nähdä hyviä ominaisuuksia on perusedellytys rehelliselle kiitokselle ja tunnustuksen antamiselle. Se ei vähennä omaa kyvykkyyttäsi kiitetyn silmissä, vaan kannustaa häntä yhä parempiin suorituksiin.