|index| 

MITEN KASVATTAA VAIKEAA LASTA

"Oliko sinulla tänään mukava päivä?" kysyy Birgit, kun hän hakee poikansa Jussin koulusta. Poika rypistää otsaansa eikä vastaa mitään. "Sinulla on varmaan ollut kurja päivä", äiti toteaa myötätuntoisesti. "Etkö haluaisi puhua siitä?"

"Anna minun olla. En tarvitse apuasi! Vihaan sinua", Jussi kiljuu. Hermostuneena ja väsyneenä omasta työstään Birgit miettii, miten ihmeessä hän oli onnistunut saamaan tuollaisen lapsen. Hän ei välttämättä edes halua tietää, mitä koulussa tänään on tapahtunut. Epäilemättä opettaja taas soittaa hänelle. Joskus Birgit ei yksinkertaisesti jaksa enää.

Tällä tavalla harmittomilta tuntuvat tilanteet puhkeavat voimakkaiksi, hyvin ahdistaviksi tunneperäisiksi koetuksiksi. ADD- ja AD/HD-lapsille (Attention Deficit Hyperacitivity Disorder) tai jollain muulla tavalla "vaikeaksi" luokitelluille lapsille on tunnusomaista se, että he reagoivat melko rajusti kohdatessaan ongelmia. He saavuttavat yleensä nopeasti räjähtämispisteen ja saavat siten aikaan sen, että vanhemmat suuttuvat, hämmentyvät ja uupuvat lopulta täysin.

TILANTEEN ARVIOIMINEN JA SIIHEN PUUTTUMINEN

Ensiksikin on välttämätöntä oppia tunnistamaan ne tilanteet ja ärsykkeet, jotka saavat lapsen pois tolaltaan. On erityisen tärkeää, että vanhempi havaitsee lapsessa ilmenevät merkit, jotka edeltävät tunneperäistä yhteentörmäystä, ja puuttuu viipymättä tilanteeseen. Tärkeä merkki on kasvonilmeet, joista heijastuu kasvava turhautuminen ja kyvyttömyys hallita käsillä oleva tilanne. Lapsen huomaavainen muistuttaminen siitä, että hänen täytyy hillitä itsensä, tai tarvittaessa hänen viemisensä jonnekin muualle pois tuosta tilanteesta, voi auttaa.

Jussi reagoi yksinkertaisiin kysymyksiin liian voimakkaasti. Se on Jussille jokapäiväistä. Vaikka isä tai äiti voi helposti ottaa tällaiset vihan ja kiukun purkaukset henkilökohtaisena loukkauksena, on erittäin tärkeää tajuta, että nämä lapset menettävät usein kykynsä ymmärtää (ajatella) saavuttaessaan stressinsietokykynsä rajan. Siksi on tärkeä toimia ymmärtäväisesti. Jussin tapauksessa Birgit voisi rauhoittaa tilannetta perääntymällä ja antamalla pojalleen aikaa saada itsensä hallintaan, ja myöhemmin he voisivat ehkä keskustella päivän tapahtumista.

STRESSAANTUNEET LAPSET

Koskaan aiemmin ihmisperhe ei ole kohdannut niin valtavia ongelmia, paineita ja huolia kuin ovat ne, jotka koettelevat nykymaailmaa. Ajat ovat muuttuneet ja vaatimukset kasvaneet; lapsilta vaaditaan entistä enemmän. Kirjassa Good Kids, Bad Behavior käsitellään tätä kysymystä ja kerrotaan: "Muuttuvat sosiaaliset odotukset voivat joko olla syynä tai vaikuttaa moniin niistä ongelmista, joita lapset näyttävät kohtaavan." Koulu saattaa olla ADD- ja AD/HD-lapsille painajainen. Samalla kun he taistelevat omia puutteitaan vastaan, he joutuvat mukautumaan tekniikan räjähdysmäiseen edistymiseen. Tällainen edistys muuttaa jatkuvasti nopeaan tahtiin ympäristöä, joka voi vaikuttaa sekä vihamieliseltä että vaaralliselta, mikä lisää näiden lasten ahdistuneisuutta. Lapset ovat tunneperäisesti liian kypsymättömiä käsittelemään kaikkia näitä ongelmia. He tarvitsevat vanhempiensa apua.

KARSI KITKATEKIJÖITÄ

Tehokas tapa alkaa karsia kitkatekijöitä kotona voisi olla elämän yksinkertaistaminen. Koska AD/HD-lapset ovat impulsiivisia, huonoja keskittymään ja ylivilkkaita, on välttämätöntä vähentää liiallisten virikkeiden kielteistä vaikutusta. Karsi niiden lelujen määrää, joilla lapsi saa yhdellä kertaa leikkiä. Yritä saada hänet toimimaan vain yhden tehtävän tai hankkeen parissa kerrallaan, kunnes se on saatettu loppuun. Mitä vähemmän heillä on tavaroita ja mitä helpommin ne ovat saatavilla, sitä paremmin he selviytyvät tärkeistä toimista.

Toinen tehokas tapa vähentää stressiä kotona on luoda suunnitelmallinen mutta joustava päiväohjelma, joka antaa lapselle vakauden tunteen. Tässä voitaisiin onnistua soveltamalla esimerkiksi seuraavanlaisia käytännöllisiä ehdotuksia:

• Anna lapselle sopivaa ravintoa - yksinkertaisia, tasapainoisia aterioita ja välipaloja - säännöllisin väliajoin.
• Tee nukkumaanmenorituaaleista lämpimiä, rakkaudellisia ja rentouttavia.
• Koska ostoksillakäynti voi kiihottaa liikaa ylivilkasta lasta, suunnittelee se etukäteen äläkä yritä käydä kovin monessa kaupassa.
• Selvästi määritellyt, johdonmukaiset säännöt (johdonmukaisuus on tunneperäisen turvallisuuden avain), joista molemmat vanhemmat ovat yhtä mieltä, luovat lapselle hyväksyttävän käytöksen rajat - ja opettavat häntä kantamaan vastuuta.
• Jos lapsi inhoaa jotakin ruokaa tai vaatekappaletta, karsi se pois. Tällaiset pienet ärsyyntymisen aiheet eivät yksinkertaisesti ole sen arvoisia, että niistä kannattaisi riidellä.
• Lelujen jakaminen toisten kanssa saattaa olla alue, jolla syntyy erityisesti yhteenottoja, ja siksi vanhemmat voivat antaa tällaisten lasten valita ne mielitavarat, joilla toiset saavat leikkiä.
• Lisäksi virikkeiden määrän sääteleminen järjestämällä pienen ryhmän leikkitovereita ja sellaista luovaa toimintaa, joka ei kiihota liikaa, voi myös auttaa valvomaan heidän matalaa ärsytyskynnystään.

Sen ymmärtäminen, millaisia mieltymyksiä lapsella on - mistä hän pitää ja mistä ei pidä - ja mukaudutaan niihin, voi siis vähentää huomattavasti tarpeetonta painetta kotona.

KÄYTÖKSEN OHJAAMINEN

Oikukkaat lapset vaativat yleensä tavallista enemmän ohjausta. Seurauksena on se, että monet vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, jos heidän täytyy kurittaa lasta usein. On kuitenkin tärkeä tehdä ero kurittamisen ja pahoinpitelyn välillä. Kirjan A Fine Line - When Discipline Becomes Child Abuse mukaan 21 prosentin kaikista pahoinpitelytapauksista väitetään sattuvan lasten käyttäytyessä aggressiivisesti. Tutkimuksessa tullaankin siihen tulokseen, että ADD- ja AD/HD-lapsilla on "tavallista suurempi vaara joutua pahoinpitelyn tai laiminlyönnin uhriksi". Vaikka sellaisten lasten kasvattaminen, joilla on erityistarpeita, voi kieltämättä olla stressaavaa, heidän ohjaamisensa täytyy olla tervettä ja tasapainoista. Koska nämä lapset ovat usein hyvin älykkäitä ja luovia, he asettavat vanhemmille haasteen näiden käsitellessä tilanteita, jotka vaativat asioiden perustelemista. Monesti lapset keksivät tarttua isän tai äidin mitä loistavimman todistelun heikkoihin kohtiin. Älä anna heidän tehdä sitä! Säilytä itselläsi vanhemman valta.

Selitä asiat lyhyesti ja ole samalla ystävällinen mutta luja; toisin sanoen älä selitä liikoja äläkä neuvottele säännöistä, joista ei tingitä. Lapset eivät ole diplomaatteja, ja niin muodoin neuvotteleminen heidän kanssaan johtaa väittelyyn, suuttumiseen ja turhautumiseen ja voi jopa paisua huutamiseksi ja väkivallaksi. Pahoinpitelyyn syyllistytään silloin, kun vanhemmat menettävät itsensä hallinnan. Jos äiti tai isä huutaa, hän on jo menettänyt itsensä hallinnan. Vältä myös varoittelemasta liikaa.

Meidän on siis tärkeä tajuta, että merkitystä ei ole ainoastaan sillä, mitä sanomme, vaan myös sillä, miten sen sanomme.

KIITÄ, ÄLÄ TUOMITSE

Kun on kyse lastenkasvatuksesta, ei ole olemassa mitään pikaratkaisuja, sillä lasten oppiminen tapahtuu vähitellen, ajan myötä. Varsinkin ongelmalapsen kasvattaminen oikein vaatii paljon huomiota ja rakkautta, paljon aikaa ja työtä.

Yksi turhauttavimmista puolista siinä ongelmassa, miten käsitellä lapsia, joiden käytös on huolestuttavaa, on heidän valtava tarpeensa saada huomiota. Liian usein heidän saamansa huomio on pikemminkin kielteistä kuin myönteistä. Pyri kuitenkin nopeasti kiinnittämään huomiota hyvään käytökseen tai hyvin tehtyyn työhön ja kiittämään tai palkitsemaan siitä. Se rohkaisee suuresti lasta. Tämä saattaa aluksi tuntua liioitellulta, mutta tulokset ovat vaivan arvoisia. Lapset tarvitsevat pieniä mutta saman tien saatavia palkintoja.

KUN TARVITAAN VIELÄ JOTAKIN MUUTA

Tapauskohtaiset tutkimukset sisältävät raportteja lapsista, jotka eivät ole pelkästään impulsiivisia vaan myös hyvin vaarallisia. Huolimatta siitä, että nämä lapset saavat osakseen rakkaudellisen perheen huolenpidon, he ilmentävät tuhoisaa käytöstään rikkomalla tavaroita, kiljumalla ihmisille, sytyttämällä tulipaloja sekä ampumalla tuliaseella, puukottamalla ja vahingoittamalla eläimiä, toisia ihmisiä tai itseään, mikäli tämä sattuu juolahtamaan heidän mieleensä. Pohjimmiltaan he edustavat kaaosta.

Se, turvautuvatko vanhemmat lääkärinapuun parhaan mahdollisen hoidon saamiseksi lapselleen vai eivät, on täysin henkilökohtainen asia. Jokaisen perheen täytyy päättää, miten täyttää lapsensa yksilölliset tarpeet.

Tällä hetkellä yksi kiistellyimmistä hoitomuodoista on kysymys lääkityksestä. Hoito yleisesti määrätyillä lääkkeillä nimeltä Ritalin ja Concerta on tuottanut vaihtelevia tuloksia. USA:ssa lääkkeitä myydään jopa katukaupassa, kun taas Suomessa niitä voi saada vain huumausainereseptillä. Käynnissä oleva keskustelu kuitenkin jatkuu, ei ainoastaan näiden lääkkeiden hyödyllisyydestä vaan myös siitä, että niitä määrätään otettavaksi liikaa. Monet lääkärit kiistävät itse asiassa niiden arvon täysin ja toteavat esimerkiksi, että Ritalinin pitkäaikaiskäytöstä voi olla monia haitallisia sivuvaikutuksia.

Ritalin-lääkkeen vaikutus ja sivuvaikutukset

Ritalin stimuloi aivoja kokaiinin ja amfetamiinin tavoin. Amfetamiini ja metyylifenidaatti vaikuttavat domaminergiseen välittäjäainejärjestelmään lisäämällä mm. dopamiinin ja serotoniinin vapautumista postsynaptisiin reseptoreihin. Näiden dopamiinivaikutusten seurauksena lapsen tarkkaavaisuus paranee ja serotoniinimuutoksilla taas on rauhoittavia vaikutuksia lapsen vilkkaaseen käyttäytymiseen.

Ritalin aiheuttaa aivoissa samankaltaisia muutoksia kuin huumeet. Lääkkeellä on raportoitu olevan monia sivuvaikutuksia, jotka liittyvät pääasiassa hermoston toimintahäiriöihin. Lääkkeen vaikutukset ovat yksilöllisiä. Lisää Ritalin-lääkkeen sivuvaikutuksesta seuraavan sivustopäivityksen yhteydessä.

Concerta-lääkkeen vaikutus ja sivuvaikutukset

On kiinnostavaa, että myös monet niistä aikuisista, joilla on todettu ADD ja jotka saavat siihen parhaillaan lääkitystä, ovat tyytyväisiä tuloksiin. Lääkehoidon aloittaminen on siksi henkilökohtainen päätös, joka perustuu huolelliseen tutkimiseen ja arviointiin.

Niitä varten, jotka ovat kokeilleet lääkitystä huonoin tuloksin, on vaihtoehtoisia hoitomuotoja: Lisää Concerta-lääkkeen vaikutuksesta ja sivuvaikutuksesta sekä vaihtoehtoisista hoitomuodoista seuraavan sivustopäivityksen yhteydessä.

TULEVAISUUS

Lastenkasvatusta voitaisiin verrata uuden kodin hankkimiseen. Molemmat vaativat elinikäistä sijoitusta. Olosuhteiden vuoksi mahdollisten ostajien on kuitenkin ehkä pakko tyytyä tasoon, joka ei ole aivan ihanteellinen. Vanhempien, jotka kasvattavat lapsia, on tyydyttävä siihen, ettei kaikki aina suju aivan ihanteellisesti. Vastahankitussa kodissa voi olla joitakin erikoisia tai epämieluisia piirteitä, mutta monet kiusallisista yksityiskohdista voidaan käytännöllisesti katsoen poistaa kokonaan tekemällä korjauksia ja käyttämällä hiukan mielikuvitusta. Jostakin hankalasta arkkitehtonisesta yksityiskohdista voi pian jopa tulla kodin helmi.

Samalla tavalla jos vanhemmat mukautuvat erikoisen lapsensa yksilöllisiin tarpeisiin, tästä voi tulla ihastuttava osa heidän elämäänsä. Jokaista lasta täytyy arvostaa hänen omien ominaisuuksiensa vuoksi. Keskity siksi myönteisiin piirteisiin. Sen sijaan että painaisit lapsiasi alas, kannusta itse kutakin heistä luovuuteen ja muista, että lapsi on arvokas yksilö, joka ansaitsee sen, että häntä kunnioitetaan ja rakastetaan.